Valtakunnan evankeliumi
(The Gospel of the Kingdom)
Hiljattain joku kirjoitti, että me ymmärrämme väärin evankeliumin ja että me olemme hengellisesti sokeita. Kirjoittaja sanoi: “Jeesuksen ja apostolien sanoma oli valtakunnan evankeliumi, ei pelastuksen evankeliumi. Pelastuksen evankeliumi on vain osa todellistä täyttä evankeliumia.”
Tämä nakökanta ei ole ainoastaan tällä yhdellä kirjoittajalla. Hän edustaa monien näkökantaa tänä päivänä. Heille pelastus on vain osa isompaa kuvaa - ja he ovat osittain oikeassa. Mutta mitä he tarkoittavat Jumalan valtakunnalla? Heille se merkitsee kirjaimellista valtakuntaa, jonka seurakunta perustaa maan päälle ja että kun seurakunta ottaa hallinnon ja puhdistaa tämän maailman, Jeesus tulee takaisin jälleen.
Siis heille yleiskuva merkitsee tämän maailman ja sen systeemin muutamista. He yrittävät saada sen aikaan saamalla poliittista ja taloudellista valtaa. Että he saavuttaisivat päämääränsä, tulee asettaa uskovia vaikutusvaltaisiin asemiin ja yhteiskunta on muutettava sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten ohjelmien kautta.
Vaikkakin tämä näyttää jalolta, niin se poikkeaa miljoona kilometriä totuudesta. Yllämainittu kirjoittaja viittaa erään vieraan maan seurakuntaan, jolla oli huomattava vaikutus maan kulttuuriin. Jotkut seurakunnan jäsenistä ovat maan parlamentissa, eräs on johtava DJ, eräs voitti kauneuskilpailun, eräs kirjoitti kurssi ohjelman auttamaan alkoholisteja ja lapsia. Tarkastelkaamme tämän liikkeen “ihanaa” hedelmää:
1. “Jotkut seurakunnan jäsenistä ovat maan parlamentissa” : Jeesus ja opetuslapset eivät koskaan antaneet yhtään ohjetta, että meidän pitäisi ottaa hallitukset valtaamme. Itse asiassa Jeesus sanoi selvästi, että hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta eikä hänen palvelijainsa tule puolustaa valtakuntaa inhimillisellä tasolla. (Joh.18:36). Sekä Jeesus että Paavali opettivat kuuliaisuutta valtiolle mutta molemmat tekivät selväksi, että tämän maailaman valtakunnat ja Jumalan valtakunta eivät sopineet yhteen. Paavali painottaa, että meidän ei tule kantaa yhteistä iestä uskomattomien kanssa. Poliitikkojen työvälineet ovat juurrutetut valtaan, itsekkyyteen ja petokseen. Onko sellainen uskovaisen paikka? Mielestäni ei varmasti. Kaikki poliittiset systeemit ovat ihmisten valtakuntia, jotka ovat aina vastustamassa todellista Jumalan valtakuntaa.
2. “Johtava DJ” : Siinä on ongelma; Onko tunteellisuus, huono musiikki, juopottelu, huumeet, moraalittomuus ja kaikki muu, mitä tapahtuu paikoissa, joissa DJ esiintyy, hyvää, eheyttävää ja pyhitettyä?
3. “Kauneuskilpailun voittaja” : Tuoko seksuaalinen, häpeämätön, viettelevä ihmisruumiin esittely esiin evankeliumin voimaa? Olenko ehkä käsittänyt Sananlaskujen 31 luvun väärin, mutta en pidä karjaparaatin voittajaa sellaisena naisena, josta voidaan sanoa ¨kelpo vaimo’. Jumala auta meitä!
4. Että valtio voisi käyttää “kurssiohjelmaa”, siinä ei saa olla mitään mainintaa Jeesuksesta Kristuksesta, parannuksen teosta uudestisyntymisestä eikä muusta sellaisesta. Se on todennäköisemmin humanistinen 12 pykälän ohjelmä, joka opettaa lapsille pikemminkin psykologista mallia kuin hengellistä totuutta juoppoudesta.
Valtakunnan evankeliumi korvaa pelastuksen evankeliumin, kun opetetaan, että ihmisten olosuhteita voidaan parantaa psykologialla, positiivisella ajattelulla, ryhmätyöskentelyllä ja hengellisiltä näyttävillä konsteilla. Siten opetetaan, että ratkaisu synnin ongelmaan löytyy ristin ulkopuolelta. Tämä on valtakunnan väärän evankeliumin pääkohta. Se pyrkii muuttamaan maailmaa inhimillisellä tasolla ilman todellista evankeliumia.
Mutta mikä on pelastuksen evankeliumi? Paavali määrittelee sen näin: “Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ... että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan” (1.Kor:15:1-4).
Totuus on se, että seurakunnalla ei ole muuta kutsumusta maailman muuttamiseksi kuin saarnata evankeliumia. Mehän olemme suola ja valo ja meidän tulisi tehdä vaikutus yhteiskuntaan. Mutta meidän tehtävämme ei ole muuttaa yhteiskuntaa muuttamalla lakeja ja hallituksia, me muutamme yhteiskuntaa muuttamalla yhden elämän kerrallaan, kun ihmiset syntyvät uudesti ja alkavat muuttua Kristuksen kaltaisuuteen. Kaikki muu on vain pintapuolista eikä kosketa tosi ongelmaa, mikä on ihmisen sydämen synnillisyys. Vain tosi evankeliumi voi tehdä sen.
Jos kirjoittaja olisi kertonut, että entiset poliitikot, DJ:eet, prostituutit ja yhteiskunnan muuttajat olivat nyt seurakunnassa ja hakivat kunniallisia ammatteja, niin se olisi ollut voimakas todistus! Paavali todisti korinttolaisille: “Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä” (1.Kor.6:11). Nyt siinä on todistus pelastuksen evankeliumin voimasta!
Sitäpaitsi uskovat eivät voi muuttaa hallituksia soluttautumalla johtaville paikoille. Tämän maailman valtakunnat ovat toivottomia ja tuhotaan, kun Jeesus tulee. “...on Taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti.... Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti” (Daniel.2:44). Mikä voisi olla selvemmin sanottu kuin tämä? On tärkeää huomata, että hän tuhoaa kaikki muut valtakunnat ja sitten hän perustaa oman valtakuntansa, jossa hän hallitsee uskollistensa kanssa. Maallisia valtakuntia me emme voi muuttaa tai pyhittää. Ne ovat osa sitä järjestelmää, jonka Jumala tuhoaa ja perustaa uuden.
Kirjoittaja jatkaa edelleen, että Jumala haluaa lunastaa koko maailman kaikessa laajuudessaan. Valtakunnan evankeliumi julistaa, että kansat voidaan lunastaa. Mutta se ei ole raamatullista. Lunastusta voidaan vai käyttää siinä yhteydessä, kun puhutaan ristillä maksetusta hinnasta. “...ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut ... vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan...” (1.Piet.1:18-19). Vain pyhät ovat lunastettuja. Kallis veri ei lunasta poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia systeemejä maan päällä. Ne kaikki tullaan tuhoamaan:
“Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu” (2.Piet.3:10-13).
Tämä on totuus. Kaikki muu on toista evankeliumia!