Vanhurskautettu
(Justified)
Roomalaiskirjeen keskeisin asia on se, että meidät on vanhurskautettu uskon kautta (Room.5:1). Useimmat uskovat tietävät, että se ajatus sai Martti Lutherissa aikaan uskonpuhdistuksen aloittamisen, mutta harvat ymmärtävät, mitä tarkoittaa olla anhurskautettu ja vielä vähemmän, mitä se saa aikaan. Mitä sitten tarkoittaa olla vanhurskautettu? Olla vanhurskautettu on helposti ymmärrettävä asia. Se yksinkertaisesti tarkoittaa “olla oikeassa tilassa”. Jos minä olen vanhurskas, niin asiat ovat oikein kohdallani. Mutta missä suhteessa oikein, kuinka oikeassa?
Standardi on Jumalan vanhurskaus. Room.1:17 ja 3:21 puhuu “Jumalan vanhurskaudesta”. Kuinka oikeassa on Jumala? Hän on 100 prosenttisesti oikeassa.
Hän on aina oikeassa ja aivan kaikessa. Jumalan motiivit, Hänen ajatuksensa, sanansa ja mitä hän tekee ovat aina oikein. Jumala ei koskaan tee, ei ole tehnyt, eikä tule tekemään mitään väärää. Jumala on täydellisesti ikeassa ja hän on täysin vanhurskas. Jotkut ihmiset ovat vanhurskaita oman mittapuunsa mukaan, mutta se ei tarkoita, että he täyttävät Jumalan standardin. Jengin jäsentä voivat toverit pitää vanhurskaana, koska hän aina tekee oiken heitä kohtaan. Mutta hän ei ole vanhurskas maan lakien eikä yhteiskunnan edessä. Liikemiestä voidaan pitää vanhurskaana koska hän aina tekee oikein kaikkia kohtaan, maksaa veronsa, on kuuliainen laille ja auttaa köyhiä. Mutta hän ei alkuunkaan täytä Jumalan vanhurskauden standardia.
Kun Paavali kirjoitti roomalaisille, monet juutalaiset luulivat, että he olivat vanhurskaita pitämällä Mooseksen lain. Paavali itse sanoi, että hän oli lain vanhurskauteen nähden moitteeton (Filip.3:6), mutta kun hän oli kasvokkain Jumalan vanhurskauden kanssa, hänen oli tunnustettava, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista hän oli suurin (1.Tim.1:15). Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo, että ei ole ketään vanhurskasta, ei yhtäkään. Vanhurskaus ei olekaan mikään pieni asia. Ilman sitä ei voi pelastua: “... ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa?” (1.Kor.6:9). Jos ei kukaan ole vanhurskas eikä Jumalan valtakuntaa voi periä ilman vanhurskautta, me emme peri Jumalan valtakuntaa, silloin ei kukaan voi pelastua! Ja siinä onkin ongelma.
Mitä tarkoittaa olla vanhurskautettu? Ei tarvitse olla oppinut
havaitakseen, että vanhurskauttaa (Engl. justify = puhdistaa
syyttömäksi, todistaa oikeaksi osoittaa oikeutetuksi, vanhurskauttaa)
-sanalla on jotain tekemistä laillisten asioiden kanssa, koska niitä
sanoja käytetään lakiasioissa (justice = oikeudenmukaisuus, tuomari,
oikeus). Kun joku hakee tekosyitä synneilleen tai erheilleen, me
sanomme, että hän puhdisti itsensä syyttömäksi. Toisin sanoen teki
itsensä vanhurskaaksi. Me sanomme, että tarkoitus pyhittää keinot,
vaikka menettelisimmekin väärin sen saavuttamiseksi, silloin väärästä
menettelystä tehdään oikeutettu.. (Tämä ei kuitenkaan ole totta, koska
Jumala vaatii, että hyvään tarkoitukseen täytyy olla hyvät keinot,
menetelmät).
Tässä siis on ongelma. Meidän on oltava vanhurskaita päästäksemme Jumalan valtakuntaan, mutta me emme ole, niin kuinka me tulemme syyttömiksi? Paavali osoittaa, että on mahdotonta tulla vanhurskaaksi pitämällä Mooseksen laki, (eikä mikään muunkaan laki). “...ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista” (Room.3:20).
Meistä voi tulla vanhurskaita vain jos Jumala meidät vanhurskauttaa. Toisin sanoen jos Jumala voi ja haluaa tehdä meidät vanhurskaaksi, meistä silloin tulee vanhurskaita. Ei ole muuta keinoa. Mutta siinäkin on ongelma, jos Jumala julistaa minut vanhurskaaksi, enkä minä kuitenkaan sitä ole, silloin Jumalasta tulee epävanhurskas! Eikä Jumala voi yksinkertaisesti antaa anteeksi minun epävanhurskauttani, koska jos hän tekee niin, silloin hän rikkoo omaa lakiaan, joka sanoo, että syyllisen on kuoltava (Hesek.18:4).
Ainoa ratkaisu oli, että Jeesus kuoli minun puolestani ja otti syntini
kannettavakseen. 2.Kor.5:21 sanoo: “Sen, joka synnistä ei tiennyt, hän
meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan
vanhurskaudeksi”. Koska Jeesus otti minun epävanhurskauteni ja maksoi
hinnan syntieni tähden, Jumala voi antaa minulle Jeesuksen
vanhurskauden! Se on todella ihmeellinen armo, joka sai sen aikaan.
Mutta se ei tarkoita sitä, että jokainen on automaattisesti vanhurskas.
On olemassa yksi lisäaskel. Tuomarin on julistettava minut vanhurskaaksi tai syyttömäksi. Minkä perusteella minusta tulee vanhurkautettu tai ei? Uskon! Se on avain, joka yhdistää minut Jumalan lahjavanhurskauteen.
Yhä uudelleen Paavali käyttää (erikoisesti Roomalais- ja
Galatalaiskirjeissä) sanontaa “vanhurskautettu uskon kautta”. Mutta
monet ymmärtävät väärin kuinka se toimii. Jotkut luulevat, että usko
vanhurskauttaa heidät, ja että usko on sama kuin vanhurskaus. Ei! Usko
sinänsä ei voi tehdä mitään. Vaan Jumala tekee sen kaiken. Toisaalta me
emme ole vanhurskautetut uskosta, vaan meidät on vanhurskautettu ristin
lunastustyön kautta. Mutta usko on se, mikä panee Jumalan ihanan työn
käyntiin. Jumala vanhurskauttaa minut Jeesuksen työn tähden, ei minun
oman työni tähden. Mutta ilman uskoa sitä vanhurkauttamista ei laiteta
minun tililleni. On aivan samoin, jos joku avaisi minulle pankkitilin ja laittaisi siihen miljoona dollaria. Mutta jos en koskaan mene pankkiin nostamaan rahaa siltä tililtä, niin olen ja pysyn köyhänä. Raha on siellä saatavana, mutta minun on henkilökohtaisesti otettava se, mikä on minulle annettu.
Miljoonat ihmiset viettävät hirvittävän ikuisuuden helvetissä siksi, että he eivät ottaneet vastaan uskossa, sitä mikä maksoi Jeesukselle niin paljon. Meidät voidaan julistaa vanhurskaaksi. Jumala on tehnyt sen kaiken ja antaa sen kaikille, jotka yksinkertaisesti uskovat. Raamattu sanoo: “Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ‘Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään’ ” (Room.10:10-11). Oi Jumalan ihmeellistä armoa ja laupeutta, että minä syntinen voi tulla vanhurskautetuksi. “Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ... hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Aamen” (Ilm.1:5-6).