Minä en häpeä
(I am Not Ashamed)
Modernit seurakunnat vesittävät evankeliumin ja muuttavat sen sellaiseen muotoon, että se kelpaa kaikille. He lahjovat, pettävät ja viekottelevat ihmisiä käymään seurakunnissaan ja liittymään niihin. Kahvia, viihdettä, rikkautta, terveyttä ja seksiä, luvataan suurempia seurakunta uhreja. Samanaikaisesti poistetaan kaikki, mikä voi loukata ja estää uusia jäseniä liittymästä. Risti, synti, parannuksen tekeminen ja tuomio poistetaan sekä viittauskin siihen, että vaaditaan mitään vastuuta.
Tämä kaikki saa minut päättelemään, että he joko häpeävät evankeliumia tai he eivät usko, että pelkkä evankeliumi on tarpeeksi voimallinen vetämään ihmisiä puoleensa lisäämättä kaikenlaista korostusta ja kermaa sen päälle. Aivan selvään he eivät ole yhtä mieltä Paavalin kanssa, joka sanoo:
“Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room.1:16).
Miksi Paavalin olisi pitänyt hävetä? Häpeä ei varmaankaan ole tunne, joka yhdistetään evankeliumiin? Mutta tosiasia on, että ihmiset ovat tunteneet tarvetta muuttaa tai naamioida evankeliumia, mikä osoittaa, että he häpeävät aitoa evankeliumin sanomaa.
Jopa Paavalin aikana, evankeliumilla oli määrätynlainen häpeäpilkku. Muutamat galatalaiset esimerkiksi ympärileikkauttivat itsensä saadakseen juutalaisten hyväksymisen ja siten paeta ristin pahennusta (Gal.5;11). Paavali nuhteli heitä siitä ankarasti ja jopa epäili olivatko he pelastettuja! (Gal.4:20).
Paavali viittaa Jesajan mainintaan Jeesuksesta: “Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu” (Room.9:33). Korinttolaisille hän sanoo, että sanoma Kristuksesta ristiinnaulittuna : “...joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus” (1.Kor.1:23). Niin siksi ei ole mikään ihme, että meidän aikanamme monet haluavat hyljätä tuon evankeliumin ‘hullutuksen’.
Mutta me tarvitsemme muistutusta siitä, että meidän ei tarvitse hävetä evankeliumia - niinkuin ei Paavalikaan hävennyt. Hän halusi, että kaikki kuulivat sen sanoman, ja siksi hän matkusti maan kaukaisiin kolkkiin julistamaan sanomaa. Siinä ei ollut mitään vakan alle kätkettävää. Sitä piti julistaa kaduilla, palatseissa ja vankiloissa. Hän julisti sitä köyhille ja rikkaille, orjille ja ylhäisille.
Syy siihen, miksi hän ei hävennyt evankeliumia, koska siinä oli Jumalan voima pelastukseksi. Ristin sanoma ei ole heikkoutta, se on voimaa, koska vain se voi murtaa synnin vallan, antaa anteeksi synnit ja siirtää ihmiset pimeydestä valoon ja helvetistä taivaaseen. Vain evankeliumi voi tehdä epävanhurskaan vanhurskaaksi ja armahtaa syntisen. Ei ole mitään toista sanomaa, systeemiä tai uskontoa, joka voi tehdä sen. Siksi meidän ei pidä hävetä, vaan päinvastoin meidän pitää olla rohkeita julistaessamme tätä ihanaa Jumalan lahjaa.
Olisi hyvin outoa, jos joku löytäisi yksinkertaisen parannuskeinon kaikille syöpälajeille, mutta häpeäisi sitä, eikä koskaan puhuisi siitä. Olen varma, että jos joku löytäisi parannuskeinon, hän julistaisi sen koko maailmalle. Mutta evankeliumi on parannuskeino vielä pahemmalle sairaudelle kuin syövälle. Se on parannuskeino synnille. Synnin sairaus varmasti tappaa jokaisen, joka on saanut tartunnan - ei ole eloon jääneitä. Mutta pahinta on, että jokainen ihminen, joka on syntynyt maailmaan, on synnin alainen ja odottaa kuolemantuomiota. (Room.5). Eikö meidän tulisi huutaa katoilta, että me olemme löytäneet vastauksen?
Kuitenkaan kirkot, saarnaajat ja uskovat eivät enää halua puhua tästä ihanasta, voimallisesta evankeliumista. He saarnaavat kaikkea muuta kuin pelastuksen sanomaa. He puhuvat kuinka elää positiivista elämää (kuolemaa odoteltaessa), kuinka menestyä ja peitellä tosiasiaa, että ollaan kuoleman alaisia ja kuinka nauttia suurenmoisesta seksistä ennen iankaikkista tuomiota.
Vain yksi ainoa sanoma on tärkeä. On vain yksi sanoma, joka voi pelastaa synnistä ja sen seurauksista. Vain yksi sanoma voi korjata yhteiskuntamme ongelmat ja vain yksi sanoma voi auttaa ongelmissa, jotka ovat aina kohdanneet ihmiskuntaa: “...että Kristus on kuollut syntiemme tähden kirjoitusten mukaan” (1.Kor.15:3-4). Ja “ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh.3:16).
Ilman evankeliumia mikään muu ei ole tärkeää. Saarnaajat voivat opettaa ihmisiä kuinka ajatella positiivisesti, mutta ilman evankeliumia he menevät helvettiin positiivisella elämänkatsomuksellaan. Heidät voidaan kouluttaa terveelliseen perhe-elämään, mutta ilman evankeliumia perhe kokonaisuudessaan joutuu tuliseen järveen. Kaikki uskonnot maailmassa auttavat ihmisiä parantamaan elämäänsä, mutta vain yksi sanoma voi pelastaa.
Ei mikään muu, filosofia tai uskonto voi koskettaa ihmisen perushaluja ja -vaistoja. Mutta evankeliumi voi muuttaa himomme ja laittaa sisimpäämme kaipuun hengellisiin asioihin. Kaikki filosofiat käsittelevät vain käyttäytymistä, kun taas evankeliumi voi muuttaa kaiken olemuksessamme: “Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus: se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2.Kor.5:17).
Evankeliumi ei ole ainoastaan joitakin määrättyjä ihmisiä varten, eikä se toimi vain joissakin, vaan se on jokaiselle “joka uskoo”. Ketään ei jätetä pois. Kukaan ei voi olla liian hyvä, paha, rikas, köyhä, sivistynyt, sivistymätön. Evankeliumi on jokaista rotua, ikää ja etnisyyttä varten. Se on todella kirjaimellisesti jokaista varten.
Evankeliumi ei maksa mitään. Sitä ei voida ostaa rahalla, hyvillä teoilla, uhreilla tai saavutuksilla. Tarvitsee ainoastaan uskoa - se on todella ilmainen lahja Jumalalta (Room.5:15-18).
Yhtykäämme Paavalin sanoihin huutamaan katoilta, että: “Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room.1:16).