Älä masennu!
(Don't Lose Heart!)
”Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa” (Ps.27:13). Kuinka usein me olemmekaan luopumaisillamme masennuksen tähden? Joskus me masennumme maallisessa tehtävässämme, joka ei näytä onnistuvan. Jotkut ihmiset ovat jo masentuneet, kun eivät voineet pitää lupauksia, joita tekivät vasta muutama viikko sitten. Mutta on vakavampaa joutua masennuksen tilaan, kun on kysymys Herran asioista.
Me menetämme rohkeutemme ja masennumme useimmiten kun asiat seisovat paikallaan ja ne Herran lupaukset, joihin me olemme tarttuneet kiinni, eivät ole täyttyneet. Usein helposti menettää rohkeutensa Herran työssä, kun ei näytä olevan mitään hedelmää tai vastustus on liian suuri. Jotkut uskovat masentuvat palveltuaan Herraa vuosikausia, kun eivät ole nähneet mitään edistymisen merkkejä hengellisessä vaelluksessaan. On paljon ihmisiä, jotka palvelivat Herraa innolla, mutta tänään istuvat tien vieressä katselemassa toisia.
Miksi me masennumme ja menetämme rohkeutemme?
Ensiksi me menetämme rohkeutemme, koska meillä oli vääriä odotuksia. Kun me jostain syystä uskoimme, että edessä olisi helpompaa ja tie sieleämpää; me masennumme, kun onkin odotettua vaikeampaa. Se johtuu myös siitä, että asioiden ratkasisu viivästyy odotettua kauemmin. Aika monet alkavat koota autoa osista tai entisöimään jotain vanhaa ja sitten luopuvat hommasta kesken, koska he aliarvioivat siihen menevän ajan ja rahan. Ihmiset menevät naimisiin samanlaisten virheellisten odotuksien perusteella ja pian masentuvat, kun ei se ollutkaan haaveiden mukaista. Siksi nuoret parit tulisi opastaa hyvin ja tehdä tietoisiksi, mitä vaikeuksia on odotettavissa.
Minä tunnen monia vääriä opettajia, jotka antavat väärän kuvan kristityn vaelluksesta, ja evankelistat innoissaan liittävät jäseniä seurakuntaan selvittämättä heille mitä vaikeuksia voi olla odotettavissa - kärsimyksiä, kiusauksia, vainoja ja vastustusta. Mutta sana ei ole koskaan luvannut helppoa vaellusta tai tasaista tietä, eikä Jeesus itsekään tehnyt ihmisille helpoksi vaelluksen alkua kanssaan. Hän aina laittoi jonkun vaikeuden tien alkuun, varmistaakseen, että he olivat täysin antautuneet. On parempi varoittaa ihmisiä ennenkuin he tekevät lopullisen päätöksensä, että tie on pitkä, vaikea ja kaita. ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt.16:24).
Toiseksi me menetämme rohkeutemme, kun me emme näe vaikeuksiemme loppuvan. Kun näyttää siltä, että aamu ei koskaan valkene ja kun olemme nousseet vuoren huipulle, niin edessä on toinen, me helposti tunnemme, että on mieletöntä jatkaa. Kun meistä tuntuu, että olemme kuten hamsteri polkumyllyssä, emmekä pääse mihinkään ja mitä kovemmin me juoksemme, sitä nopeammin ongelmat tulevat eteen, ja niin meistä tuntuu, että on mieletöntä jatkaa. Olen varma, että niin tuntui Daavidista, oltuaan 40 vuotta voideltuna Israelin kuninkaana ja häntä vielä ajettiin takaa ja hän piilotteli luolissa. Siksi hän sanoi, että hän olisi menettänyt rohkeutensa ellei hän oli uskonut näkevänsä Herran hyvyyttä. ”...Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” (Hebr.12:2). Meidän on pidettävä silmämme päämäärässä yhtä hyvin kuin hänessä, joka lupasi täyttää kaiken.
Kaikki, mitä joudut kärsimään nyt on vain väliaikaista ja katoaa. Mikään ei pysy aina, paitsi iankaikkisuus. Pidä siis silmäsi kiinnitettynä päämäärään ja ymmärrä, että tänään me olemme lähempänä sitä ihanaa päivää, jolloin me saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin iankaikkisesti!
Kolmanneksi, me tulemme alakuloiseksi, kun näyttää siltä, että ongelmat tulevat ylivoimaisiksi. Katso opetuslapsia, kun he yrittivät selvitä myrskystä: ”Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: ’Mestari, me hukumme!’ ” (Luuk.8:24). Jeremiasta tuntui samanlaiselta, kun hän sanoi: ”Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin:' Olen hukassa’!” (Valitusv.3:54). Ja Daavid huusi: ”Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!” (Ps.55:7). Kuulostaako tämä tutulta? Olen varma, että kuulostaa.
Huolimatta siitä, miltä meistä tuntuu, meillä on tämä lupaus: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen, hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että te voitte sen kestää” (1.Kor10:13). Huomaa, hän ei sano, että kiusaus (koetus, viettelys) tullaan poistamaan, mutta hän valmistaa pääsyn siitä. Siis meidän on päästävä siitä. Usein me emme tee sitä, koska meidän tapamme on luovuttaa tai me hylkäämme hänen antamansa pääsyn, jos me emme pidä siitä, mitä hän antaa. Mutta ainoastaan hänen antamansa pääsy on oikea. Mikä muu tahansa keino johtaa siihen, että meidän on alettava alusta. Miksi me emme hyväksy hänen valmistamaansa pääsyä? Koska se ei ole meidän mielemme mukainen. Joskus se pääsy on jonkun veljen kautta, Raamatun paikan tai seurakunnan kautta, mutta useimmiten se pääsy on Jeesuksessa Kristuksessa. Kun me pakenemme hänen suojaansa, me saamme voimaa, ratkaisun ja voiton asiaan. Mitä enemmän me turvaudumme häneen, sitä vähemmän me luotamme omiin kykyihimme, sitä enemmän hän kykenee vahvistamaan meitä.
Siis, jos me valmistamme itsemme vaikeuksien varalta, pidämme silmämme määränpäässä ja hysäksymme hänen pääsynsä, me voitamme emmekä menetä rohkeuttamme.
”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy” (Jes.40:28-31).