Hyvän ja pahan erottaminen
(Discerning Good and Evil)
Tietääksemme kehen ja mihin me luotamme, me tarvitsemme muutamia tärkeitä apuvälineitä. Viime viikolla puhuimme hedelmän näkemisestä jonkun toisen elämässä. Siihen me tarvitsemme silmät ja jonkin verran arvostelukykyä. Jopa uskomattomat voivat katsoa vääriä profeettoja tänään ja tunnistaa heidät sellaisiksi. Se on hyvin surullista, että maailmakin jo näkee sen, mitä monet uskovat eivät näe.
Toiseksi me tarvitsemme Raamatun, jolla tutkimme saarnaajan opin. Me elämme suhteellisuuden ajassa, jossa totuudesta on tullut suhteellinen asia kulttuuriin, poliittiseen omanvoitonpyyntiin ja menestymiseen. Mutta totuus ei ole suhteellinen ja muuttuva. Sitä ei voida manipuloida. Totuus on absoluuttinen. Ei ole olemassa minun versiotani ja sinun versiotasi totuudesta, on olemassa vain yksi Totuus (Joh.14:6). Aivan kuten seinä on joko pystysuora tai ei, ja sen suoruus voidaan tarkistaa luotilangalla ja vatupassilla; niin myös jonkun oppi on joko oikea tai väärä ja sen luotilanka on Jumalan Sana (Aamos.7:7-8).
Mutta me tarvitsemme kolmannen työkalun nimeltään hengentuntemus. Ikävä kyllä viimeisen kolmenkymmen vuoden aikana Kristikunnasta on tullut hyvin herkkä, tunteellinen ja paljon väärää on hiipinyt mukaan koska se ‘tuntui’ oikealta. Väärät profeetat otetaan vastaan, koska he saavat ihmiset hyvälle mielelle ja ihmiset hyväksyvät kaikenlaisia vääryyksiä, koska se saa heissä aikaan lämpimiä tunteita. Tällainen hyväksyminen on hyvin vaarallista varsinkin niille, jotka eivät ole vielä kypsyneet. Mutta hengentuntemus on tärkeä työkalu todelliselle Jumalan lapselle. Monet, jotka ovat ‘palaneet’ modernin kristillisyyden hyväksymisen ja tunteellisuuden tähden, ovat pelästyneet ja tulleet kylmiksi ja järjellisiksi uskoviksi. Me voimme aistia paljon virheitä katsomalla hedelmää ja mittaamalla oppia Jumalan sanaan, mutta todellinen hengentunteminen hälyttää ajoissa tutkimaan hedelmää ja oppia.
Jos katsot ammattitaitoista käsityöläistä, niin huomaat, että hän on kehittänyt ‘tuntuman’ työhönsä. Hän usein vaistoaa, että jotain on pielessä ja hän viivottimella tai suorakulmalla varmistaa onko suora vai vino. Mutta hän ei voi toimia ainoastaan tuntuman varassa. Kaliforniassa on muutamia huvipuistoja, joissa maanvetovoima näyttää heittäneen kuperkeikkaa ja vesi näyttää virtaavan vastamäkeen. Mutta se on vain illuusio, koska ympäristö on tehty pettämään ihmisen aisteja uskomaan, että vesi virtää ylämäkeen, kun se itse asiassa virtaakin alämäkeen.
Kun me olemme uskossa, meitä johtaa Pyhä Henki. “Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia” (Room.8:14). Monella meistä on ongelmana se, että me olemme niin lihallisia, että me luulemme olevamme Hengen johdossa, vaikka meitä johtaakin oma lihamme. Siksi hengentuntemus ei toimikkaan lihallisen uskovan kohdalla. Hebrealaiskirje sanoo: “...täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta” (Hebr.5:14). Kirjoittaja ei puhu tässä lihallisista aisteista vaan hengellisistä aisteista, joita tulee harjaannuttaa erottamaan hyvän ja pahan välillä. Aivan kuten on harjannutettava mieltä tai ruumista päästäkseen parhaaseen kyvykkyyteen, niin myöskin meidän hengellisten aistien tulee saada harjoitusta ollakseen käyttökelpoisia. Kehittääksemme lihaksiamme ja henkisiä kykyjämme, meidän on yksinkertaisesti käytettävä niitä. Jos me emme käytä, niin ne pysyvät heikkoina ja tehottomina. Aivan samoin on hengellisten aistien laita. Samoin monet meistä kykenemme hyvin kuulemaan lihan ääntä, koska me olemme tottuneet siihen; meidän tulee opetella kuulemaan Hengen ääntä, joka hiljaisella äänellä varoittaa meitä ja johtaa pois lihallisuudesta.
Minä en kannusta ketään kaiken maailman mystillisiin ja uskonnollisiin haihatteluihin. Mutta jokainen meistä on jossain elämänsä vaiheessa ollut kiusaantunut johonkin henkilöön tai asiaan. Tuo kiusaantunut tunne on usein osoittautunut varoitukseksi jostain esille tulleesta ongelmasta. Lukemattomat ihmiset ovat kirjoittaneet minulle viime viikkojen aikana kiusaantuneesta tunteesta katsottuuan televisiosta “Tales of Narnia” ja muita saman kirjoittajan tarinoita, mutta he eivät osanneet tunnistaa, mikä oli se ongelma, joka aiheutti tunteen.
Tällainen tunne ei ole vielä tarpeeksi, että voitaisiin hyväksyä tai hyljätä jotain, mutta se on kuitenkin sellainen ennakkovaroitus, että meidän on oltava valppaita. Kun on tällainen enne, se osoittaa, että on esitettävä kysymyksiä. Silloin on puhdistettava luotilanka ja mikroskooppi pölystä ja käytettävä niitä. Jos tehdään näin joka kerta, niin pian harjaannutaan tuntemaan, mikä tulee Pyhästä Hengestä ja mikä jostakin muusta. Minulle on sattunut niin, että olen jättänyt huomioimatta sellaiset varoitukset ajatellen, että olen liian kriittinen, mutta sitten myöhemmin olen joutunut vastaamaan seurauksista, kun en ottanut huomioon niitä pieniä epämukavuuden tunteita tai muita pieniä merkkejä.
Mutta ne, jotka ovat kypsiä ja heidän aistinsa ovat harjaantuneet, eivät ainoastaan kykene erottamaan pahaa vaan myöskin hyvän. Yhtä hyvin kuin meidän tulee karttaa myrkkyä ja väärää, meidän tulee kyetä tunnistamaan hyvä. Jos me vain tunnistamme myrkyllisen, me emme ehkä kuole myrkytykseen, mutta me voimme kuolla nälkään. Meidän tulee harjaannuttaa aistimme tunnistamaan hyvän hengellisen ruuan ja sanoman, kun ne tulevat kohdalle. Kun taas emme voi luottaa hengentuntemukseemme ja hyväksyä sillä perusteella, että se ‘tuntuu’ hyvältä. Meidän on alistettava kaikki Sanan hedelmän ja luotilangan testiin.
Kyky tunnistaa oikea ja väärä on hengellinen kyky. Sitä ei voida oppia koulussa, eikä sitä voi käyttää uskomaton eikä edes lihallinen uskovainen. “Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan” (1.Kor.2:14-15). Hengentunteminen on suora tulos hengellisestä kypsyydestä ja Mestarin lähellä vaeltamisesta. Joku on voinut kerran olla kykenevä hengentuntemiseen, mutta vaeltaa tottelemattomuudessa, vähitellen menettää kyvyn erottaa hyvän ja pahan välillä. Se ei myöskään ole mikään sellainen lisäke, joka voidaan ostaa tele-evankelistalta. Hengentunteminen on suora seuraus hedelmästä ja Herran lähellä vaeltamisesta. Mitä lähempänä häntä me olemme, sitä paremmin me näemme, mitä hän tekee - mitä kauempana me hänestä vaellamme, sitä vähemmän me ymmärrämme ja otamme vastaan. Salomo pyysi viisautta jakamaan oikeutta (1.Kun.3:11) ja Herra antoi sitä hänelle. Mutta ajan mittaan hän alkoi totella lihaa enemmän kuin Henkeä, kunnes hänen arvostelukykynsä huononi niin paljon, että hän alkoi palvoa epäjumalia ja syöksi Israelin sotaan ja hengelliseen romahdukseen. Samuel toisaalta alussa ei osannut erottaa Jumalan ja Eelin ääntä, mutta kun hän kasvoi, hän oppi ymmärtämään tarkalleen, mitä Herra puhui.
“Herra on minun paimeneni.... Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.” (Ps.23:1,3).